KKO:2004:107
- Asiasanat
- Kiinteistön kauppa - Kiinteistön luovutuksen muotoAvioliitto
- Tapausvuosi
- 2004
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S2003/649
- Taltio
- 2447
- Esittelypäivä
Leski, jolla oli avio-oikeus puolisonsa omaisuuteen, luovutti lahjakirjan mukaan "omistamansa osuuden" puolisonsa kuolinpesästä, joka käsitti vain kiinteistön.
Kun ositusta ei ollut toimitettu eikä tasingon maksutavasta siten ollut päätetty, leski ei vielä lahjoitushetkellä omistanut määräosaakaan kuolinpesään kuuluneesta tilasta. Luovutuksen kohteena oli vain lesken oikeus saada avio-oikeuden nojalla tasinkoa puolisonsa perillisiltä. Lahjakirjaa ei siten tarvinnut tehdä maakaaren 2 luvun 1 §:ssä säädetyssä muodossa. (Ään.)
MK 2 luku 1 §
MK 4 luku 2 § 1 mom
AL 103 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Asian tausta
A oli kuollut 28.8.1971. Hänen oikeudenomistajiaan olivat leski B sekä neljä lasta. B:llä oli avio-oikeus A:n omaisuuteen. A:n jälkeen oli toimitettu 22.4.1994 lainvoiman saanut perinnönjako. Myöhemmin havaittiin, että eräs A:n omistama tila oli jäänyt jakamatta.
B lahjoitti 3.8.2000 allekirjoittamallaan pesäosuuden lahjakirjalla omistamansa osuuden A:n kuolinpesästä pojantyttärelleen C:lle. Lahjakirjan mukaan kuolinpesän omaisuus koostui edellä mainitusta tilasta, koska pesän muu omaisuus oli jaettu edellä mainitulla perinnönjakokirjalla.
Lahjakirjan todistivat kaksi henkilöä, joista toinen oli julkinen kaupanvahvistaja.
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Porin käräjäoikeuden tuomio 15.3.2002
B:n C:tä vastaan ajamassa kanteessa B vaati ensinnäkin lahjoituksen julistamista mitättömäksi tai pätemättömäksi paitsi eräillä muilla perusteilla myös sillä perusteella, että sitä ei ollut tehty maakaaren 2 luvun 1 §:n muotosäännöksiä noudattaen.
Käräjäoikeus totesi, että perintökaaren 17 luvun 3 §:n mukaan perillinen ja yleisjälkisäädöksen saaja voivat perittävän kuoltua luovuttaa toiselle pesäosuutensa. Luovutus oli tehtävä kirjallisesti. Oikeuskäytännössä oli lähdetty siitä, että perintöosuuden luovutusta ei ollut tarpeen laatia maakaaren 2 luvun 1 §:n muotomääräyksiä noudattaen.
Nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa B ei ollut perillinen eikä yleistestamentin saaja. Hän oli jakamattomana olevan tilan osalta kuolinpesän osakas avio-oikeutensa nojalla.
Oikeuskirjallisuudessa oli lähdetty siitä, ettei avio-oikeutta sellaisenaan voida luovuttaa, mutta silloin kun ositusperuste oli olemassa, puoliso voi disponoida siitä varallisuusedusta, joka hänelle osituksessa oli tuleva.
Varallisuusedun luovutus oli tavallinen varallisuusoikeudellinen oikeustoimi, jonka kohteena oli luovuttajan tulevaisuudessa saama omaisuus. Jos varallisuusetuun sisältyi kiinteää omaisuutta tai sellaista voitiin otaksua siihen sisältyvän, luovutus oli tehtävä maakaaren 2 luvun 1 §:n muotomääräystä noudattaen.
Nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa tilasta oli luovutettu se osuus, jonka luovuttaja eli B mahdollisesti myöhemmin tehtävässä osituksessa avio-oikeutensa nojalla saa. Koska luovutukseen oli sisältynyt kiinteää omaisuutta, luovutus olisi pitänyt tehdä maakaaren 2 luvun 1 §:n muotomääräyksiä noudattaen.
Vaikka lahjakirjan todistaja olikin ollut julkinen kaupanvahvistaja, hän ei ollut vahvistanut lahjakirjaa tässä ominaisuudessa. Hän oli toiminut ainoastaan lahjakirjan todistajana. Näin ollen lahjakirja ei täyttänyt maakaaren 2 luvun 1 §:n mukaisia muotomääräyksiä.
Edellä kerrotun muotovirheen perusteella käräjäoikeus julisti B:n ja C:n välisen, 3.8.2000 tehdyn luovutuksen pätemättömäksi ja palautti luovutuksen kohteen B:n omistukseen. Jutun näin päättyessä käräjäoikeus ei lausunut muista kanneperusteista.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Annamaija Juusela.
Turun hovioikeuden tuomio 6.5.2003
C valitti hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Impivaara, Jorma Olli ja Kari Hirvonen. Esittelijä Pirjo Tammio.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
C:lle myönnettiin valituslupa. C vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään.
B oli kuollut 4.7.2002. Hänen kuolinpesänsä osakkaista D ja E vastasivat muutoksenhakemukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
1. Korkein oikeus on tutkinut ensiksi kysymyksen siitä, olisiko puheena oleva luovutus pitänyt tehdä maakaaren 2 luvun 1 §:n muotomääräyksiä noudattaen.
2. Maakaaren 1 luvun 1 ja 2 §:n sekä 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan kiinteistön tai sen osan lahjoitus on tehtävä maakaaren 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisessa kiinteistön kaupan muodossa. Muutoin tehty kiinteistön tai sen osan luovutus ei ole sitova.
3. B:llä on ollut avio-oikeus 28.8.1971 kuolleen puolisonsa A:n omaisuuteen, johon kuului enää puheena oleva tila. Tämä tila ei ollut 22.4.1994 A:n jälkeen pidetyssä osituksessa ja perinnönjaossa toimituksen kohteena. Tämän vuoksi B:llä oli avio-oikeutensa nojalla oikeus saada mainitun tilan osalta toimitettavassa osituksessa tasinkoa A:n perillisiltä. A:n perilliset ovat voineet avioliittolain 103 §:n 1 momentin mukaan maksaa tasinkovelkansa joko luovuttamalla tasinkona osan mainitusta tilasta tai myös antamalla tasingon arvoa vastaavan määrän rahaa.
4. Lahjakirjan mukaan B on luovuttanut "omistamansa osuuden" A:n kuolinpesästä, jonka omaisuus koostui vain edellä mainitusta tilasta. Kun ositusta ei ollut 3.8.2000 mennessä mainitun tilan osalta toimitettu eikä tasingon maksutavasta ollut siten päätetty, B ei ollut vielä luovutushetkellä omistanut määräosaakaan kuolinpesään kuuluneesta tilasta. Luovutuksen kohteena on näin ollen voinut olla vain lesken oikeus saada tasinkoa A:n perillisiltä. Lahjakirjaa ei ole siten tarvinnut tehdä maakaaren 2 luvun 1 §:ssä säädetyssä muodossa. Luovutusta ei voida julistaa muotovirheen perusteella pätemättömäksi.
5. Asian päättyessä edellä sanotulla perusteella ajettuna kanteen hylkäämiseen Korkein oikeus ei anna lausuntoa siitä, onko lahjakirja joka tapauksessa tehty maakaaren 2 luvun 1 §:n 1 momentin tarkoittamassa muodossa, kun toinen todistaja oli ollut julkinen kaupanvahvistaja.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Kanne hylätään siltä osin kuin siinä on vaadittu, että 3.8.2000 allekirjoitetulla lahjakirjalla tehty luovutus julistetaan pätemättömäksi muotovirheen perusteella. Asia palautetaan käräjäoikeuteen ilmoituksetta käsiteltäväksi niiden kanneperusteiden osalta, joista asiassa ei ole vielä annettu ratkaisua.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Mikko Tulokas (eri mieltä), Lauri Lehtimaja, Mikael Krogerus ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Matti Sepponen.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Tulokas: Kanteen kohteena olevalla lahjakirjalla on luovutettu lesken omistama osuus edesmenneen puolisonsa kuolinpesässä. Asiakirjoissa ei ole selvitystä osituksen toimittamisesta lesken ja perillisten välillä. Sen sijaan jutussa on esitetty 22.4.1994 päivätty perinnönjakokirja, jolla A:n kuolinpesä on toimitusjakona jaettu lesken ja perillisten välillä. Tähän lainvoimaiseen jakoon on viitattu myös lahjakirjassa, jossa kuolinpesällä tarkoitetaan perinnönjaossa jakamatta jäänyttä tilaa.
Laissa ei ole säännelty sellaista luovutusta, josta nyt on kysymys. Kun ositusta ei ole toimitettu, leski ei ole omistanut eikä voinut luovuttaa mitään kuolinpesään kuuluvaa. Hän ei ole ollut perillinen tai testamentinsaaja, jonka osalta oikeudesta luopumista säännellään perintökaaren 17 luvun 2 a §:ssä eikä kysymys ole myöskään ollut saman luvun 3 §:ssä tarkoitetusta pesänosuuden luovutuksesta.
Oikeudelliselta kannalta lahjakirjan on tulkittava tarkoittavan sitä, että leski on sillä luopunut saajan hyväksi vaatimasta avio-oikeuden alaisen omaisuuden ositusta puolisonsa jälkeen sekä osituksessa mahdollisesti hänelle tulevaa tasinkoa. Ositusperusteen syntymisen jälkeen tällaista yksipuolista luopumista on pidettävä mahdollisena. Sisällöltään oikeustoimi jää tosin sangen epäselväksi, koska ositusta toimittamatta ei voida tietää, olisiko luopuja ollut jotakin saamassa vai maksamassa. Selvää on, ettei lahjanantaja ole yksipuolisin toimin voinut vapautua velvollisuuksistaan kuolinpesää kohtaan, vaikka lahjakirjassa näin todetaan.
Kun ositusvaateen on katsottu voivan lakata pelkästään ajan kulumisen johdosta, ei ole perusteita maakaaren 2 luvun 1 §:n muotovaatimuksen asettamiselle nyt kysymyksessä olevan kaltaiselle toimelle. Päädyn siten muotovirheperusteen osalta samaan lopputulokseen kuin Korkeimman oikeuden enemmistö. Hyväksyn tuomiolauselman muiltakin osin. >